Sinkkuelämää 4 – Miten suhtautua siihen mitä omistamme?
Sinkkuelämää sarjan viimeisessä teemassa käsitellään meidän suhtautumista kaikkeen siihen, mitä elämässä tulee luonnostaan eteen. Tarkoitan kaikkea sitä hyvää ja positiivista, mitä meillä elämässä on, mutta samalla kaikkea ikävää mitä joudumme kohtaamaan.
Miten meidän tulisi suhtautua siihen mitä meillä on? Miten meidän tulisi suhtautua siihen mitä meidän elämässä tapahtuu? Mikä on Jumalan rooli tässä kaikessa?
Omalla kohdalla tämä illan aihe kolahtaa siten, että monesti olen miettinyt miksi itsellä on monet asiat hyvin. On ruokaa, on asunto, on rahaa jolla elää, välillä enemmän, välillä tiukemmin, mutta joka tapauksessa aina selviää. Kaikki nuo toteutuu oikeastaan jo siinä, että on syntynyt Suomeen, koska tuollaiset perustarpeet ovat kunnossa. Mutta joskus olen kokenut huonoa omatuntoa siitä, että monilla muilla ei ole asiat niin hyvin.
Erilaisissa keskusteluissa Jumalaa ja vaurautta on yritetty liittää yhteen. Onko raha, omaisuus tai mikä tahansa pääoma siunaus vai kirous?
Näin yhden tv-haastattelun jossa yhtä suomalaista rikasta julkkista haastateltiin ja kysyttiin kliseisesti: Tekeekö raha onnelliseksi? Tämä tyyppi vastasi: Ei raha yksin tee onnelliseksi, mutta rahalla pystyy toteuttamaan joitakin unelmia, ja se tuo hetkellistä onnea. Rehellinen vastaus.
Toisaalta välillä kuulee niitä tarinoita, kuinka joku voitettuaan lotossa tai muuten saadessaan valtavan määrän rahaa sekoaa, ihminen muuttuu omahyväiseksi tai elämän mielekkyys katoaa.
Ehkäpä rahasta voisi sanoa, että se on siunaus, jos sitä oikein käyttää, mutta kirous jos sitä ei osaa hallita.
Sitä että on ulkoisesti asiat hyvin, ei kuitenkaan pidä tiivistää rahaan. Kyse on rahan lisäksi muistakin asioista: Terveydestä, turvallisuudesta, koulutuksesta, mahdollisuuksista päättää itse asioista ja toteuttaa itseä jne..
Mutta saako tästä kaikesta olla iloinen, jos muilla on samaan aikaan asiat huonosti?
Jos peilataan näitä kysymyksiä Raamattuun, niin löydetään näkökulmaa siihen, miten meidän tulisi ajatella ja toimia. Tähän meille antaa hyvää näkökulmaa 2. Korinttolaiskirjeen 8 luku, jossa Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle rahalahjan lähettämisestä Jerusalemin seurakuntaan, jossa oli tulopuoli ilmeisesti vähän tiukalla.
Aluksi Paavali on kertonut kuinka toiset ovat toimineet anteliaasti, ja jatkaa sitten kirjoittamalla Korintin seurakunnalle seuraavasti.
8 En sano tätä käskeäkseni vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta kertomalla toisten innosta.
9 Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.
10 Annan vain neuvon tässä asiassa. Siitä on hyötyä teille, jotka viime vuonna olitte alkamassa tätä työtä ja myös olitte siihen halukkaita.
11 Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan!
12 Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole.
13 Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta.
14 Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus.
15 Onhan kirjoitettu: — Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään.
Mitä tämä kohta oikeastaan kertoo hyvinvoinnista? Mitä tämä kohta kertoo suhtautumisesta kaikkeen hyvään mitä ihmisillä oli? Mielestäni kohta kertoo montakin asiaa.
1. Jumala on suurinta rikkautta ihmisten elämässä
Ensinnäkin Paavali suhteuttaa kaiken hyvän siihen, mikä on ihmisten suurinta rikkautta. Suurinta rikkautta on se, että on olemassa Jumala, joka haluaa antaa ihmisille elämään jotain sellaista rikkautta, jota ei muualta saa, ja joka täyttää sellaiset tarpeet, joita ei voi millään maallisella täyttää.
Kyse on Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan ja siitä armosta, jonka varassa saadaan uskossa elää tässä ajassa ja ikuisuudessa. Kyse on myös Jumalan ja erityisesti Pyhän Hengen välillä enemmän ja välillä vähemmän tuntuvasta läsnäolosta meidän elämässä. Se on elämän suurin rikkaus.
2. Jumala puhuu meille ja toimii meidän kautta
Toinen mitä tämä kohta kertoo, on se, kuinka Jumala puhuttelee meitä ja antaa meidän sydämelle jotain sellaista, mitä hän haluaa tehdä muiden ihmisten iloksi meidän kautta.
Korintin seurakunnan kohdalla monet olivat selvästi kokeneet aikaisemmin positiivisen piston sydämessä, kuinka olisi autettava Jerusalemin seurakuntaa. Aluksi sen kutsun mukaan oli toimittu, mutta myöhemmin se oli unohdettu. Nyt Paavali kehottaa ihmisiä saattamaan loppuun sen, mitä oli aikaisemmin jäänyt kesken.
Tuttu ilmiö nykypäivänä. Monesti me koetaan, että jotain pitäisi tehdä, aloitamme sen tekemisen, mutta unohdamme sen lopulta työkiireiden, opiskelukiireiden, harrastuskiireiden tai jonkun muun syyn takia.
Jumala kuitenkin kehottaa meitä kuuntelemaan hänen kutsuaan, ja saattamaan loppuun sen, mistä Hän on puhunut.
3. On oikein iloita siitä, millä Jumala on meitä siunannut
Kolmantena tämä kohta puhuu siitä, kuinka meidän pitäisi suhtautua siihen, että jotkin asiat ovat hyvin.
13 Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta.
Tämä kohta sanoo siis sen, että jos Jumala on siunannut meitä jollakin hyvällä, meidän ensisijainen tarkoitus ei ole päästä siitä eroon. Meidän on hyvä antaa ja jakaa siitä hyvästä mitä miellä on, mutta samalla tarkoitus on, että emme muiden tilanteita helpottaessa halveksisi myös omia tarpeita ja sitä millä Jumala on meitä siunannut.
Toki on muistettava, että joskus Jumala saattaa puhua jostain sellaisesta, mistä olisi luovuttava kokonaan. Silloin Jumala tietää, että se on meidän parhaaksi, vaikka itse sitä ei ymmärtäisikään.
Mutta lähtökohtaisesti tarkoitus ei ole, että luopuisimme tai tuntisimme huonoa omatuntoa siitä, missä menee hyvin. Saamme iloiten ottaa vastaan sen mitä Jumala meille antaa ja on antanut. Sen mitä elämä on antanut.
4. Kyse on vuorovaikutuksesta ja yhteisestä auttamisesta
Viimeisenä näkökulmana tästa kohdasta otan esiin sen, että kaikessa hyvässä on kyse vastavuoroisuudesta.
Käytännössä toisten auttamisesta sillä mitä omistaa tai missä menee hyvin. Samasta aiheesta viittaa kuuluisa Raamatunlause: Kantakaa toinen toistenne kuormia.
Lopuksi
Lopputiivistyksenä voisi sanoa, että saamme iloita kaikestra siitä myvästä mitä olemme saaneet ja millä Jumala on ikäänkuin meitä siunannut. Samalla tehtävämme on etsiä sitä miten voisimme jakaa omasta eteenpäin muille ja auttaa apua tarvitsevia. Siinä on oikeastaan kristillisen diakonia- ja avustustyön perusta. Kukaan ei voi tehdä kaikkea, (eikä edes pidä), mutta jokainen voi tehdä jotain.
